Kun mä aamulla nostin sen tarotkortin, joka tulisi päättämään mun tämän päiväisen blogikirjoituksen aiheen, en voi kieltää, etteikö sauvojen yhdeksikkö olisi herättänyt mussa aluksi pientä vastahakoisuutta. Mulle tuo kyseinen kortti nimittäin tarkoittaa jatkuvaa taistelua maailmassa, joka ei anna lainkaan armoa, ikuista kamppailua epäonnistumisia ja pettymyksiä vastaan, taistelua yhteiskunnan odotusten ja omien päämäärien välillä.

Jahas, suoraan altaan syvää päätyyn siis, mä ajattelin, kun tän päivän tarotkortti paljasti tämän kahvituokion teeman. Ylipapitar kantaa mukanaan nimittäin ehkä oman elämämme suurinta vastuuta - itsekehitystä. Halua, pyrkimystä ja kykyä tutustua itseensä paremmin ja oppia olemaan jotain eheämpää kuin aiemmin. Tämä energia on vastuunkantamista, itsensä hyväksyntää, myötätuntoa omia virheitään kohtaan ja oman peilikuvansa rakastamista. Hän on se ääni, joka toruu lempeästi ja tarpeen tulle myös komentaa tiukasti. Äidillistä rakkautta ja itsenäistä voimaa. 

Jos mä mietin mun elämää ja sen kulkua, niin ehkäpä ne vaikeimmat opit mä olen aina kohdannut silloin, kun on tullut aika päästää irti tai luopua joistain, joka on ennen ollut tärkeää ja arvokasta. Näin ollen mulla ja kuutosten miekoilla on aina ollut erikoinen suhde, sillä samaan aikaan sekä rakastan että vihaan tuota energiaa yli kaiken. Rakastan sitä vapautta, jonka tuo energia tuo mukanaan, mutta vihaan sitä tuntematonta, joka on aina tuon vapauden hinta.

Karvas pettymys. Se oli ensimmäinen ajatus, joka nousi mieleeni, kun nostin maljojen viitosen tämän päivän aiheeksi. Tässä olisi nyt sellainen energia, josta on ensi silmäyksellä vaikea löytää mitään positiivista tai valoisaa. Mutta katsotaan nyt kumminkin loppuun asti.

Siinä missä aikaisemmat tarotkortit ovat ehkä tietyssä mielessä hämmästyttäneet ainakin aluksi, sauvojen kahdeksikon saapuminen ei ollut todellakaan millään tavalla yllättävää. Onhan se nimittäin jo melkein odotettavissa, että nopeaa kommunikaatiota kuvastava energia manifestoituu aiheeksi tällaiseen varsin nopeatempoiseen blogiin.

Jälleen kerran en voi muuta kuin hymähtää sille somalle ironialle, jonka universumi soi osakseni, kun tämän lähestulkoon täysin tunnelähtöisen blogini aiheeksi kohdistui tänä päivänä miekkojen kuningas. Hänen energiansa on nimittäin puhdasta logiikkaa, sellaista asioiden etäistä tarkastelua analyyttisen aivokapasiteetin välityksellä. Kylmää ja objektiivista rationalismia, joka ei anna sijaa tunnemaailman äkkipikaisille suunnanmuutoksille mistään hinnasta.

Valehtelisin kyllä täysin päin naamaasi, jos väittäisin, etteikö sauvojen ässän saapuminen olisi saanut minua lähestulkoon huudahtamaan mielihyvästä. Tämä kyseinen tarotkortti on näet epäilyksettä yksi mieluisimmistani, sillä koen sen sisältämän energian olevan erottamaton ja ennen kaikkea välttämätön osa tätä luovaa tarkoitustani kirjoitella näistä kaikenkarvaisista omituisen huvittavista asioista.

Mikä olisikaan sopivampi aihepiiri tälle mun positiivisuutta ja onnellisuutta kuuluttavalle blogilleni kuin Hallitsijatar. Hän on nimittäin meissä jokaisessa asuvan pyhän feminiinisen energian ilmentymä. Tuo valtava luomisen, parantamisen ja kärsivällisen rauhallisuuden voima, joka on sanoistaan hellä mutta otteistaan varma.

Omalla tavallaan siinä on jotain varsin kaunista ironiaa, että juuri miekkojen kymppi - tuo loppujen ja asioiden päätösten energioita kuvaava tarotkortti - valikoitui ystävänpäivän - tämän rakkauden ja uusien ihmissuhteiden juhlan – aiheeksi. Koen myös, että miekkojen kymppi on ollut hyvin vahvasti läsnä omassa elämässäni, jonka tähden sillä onkin oma edustuspaikkansa ulko-oveni koristeena, ja minkä vuoksi kirjoitankin siitä osittaisen melankolian ja osittaisen vapautuksen koristamin tuntein.

Kun Hirtetty tupsahti eteeni, en voinut muuta kuin hymähtää sellaisella sopivalla sekoituksella tyytyväisyyttä ja epäuskoista ärsyyntymistä, sillä tämän kyseisen energian hyväksyminen ja valjastaminen on luultavasti tämän reinkarnaationi haastavin oppitunti. Ja jonka kanssa edelleen taistelen – myös tätä blogia kirjoittaessani.

Jos pitäisi valita se kaikista negatiivisin kortti koko tarotpakasta, niin minulle se on olisi miekkojen yhdeksikkö. Tämä energia ei nimittäin todellakaan ole helppoa taikka rauhallista. Päinvastoin kyseessä on myrsky, jatkuva ajatustentulva, joka riuhtaisee meidät ylianalysoinnin noidankehään vähät välittämättä vastalauseista taikka avunhuudoista.