Sen pituinen se

Omalla tavallaan siinä on jotain varsin kaunista ironiaa, että juuri miekkojen kymppi - tuo loppujen ja asioiden päätösten energioita kuvaava tarotkortti - valikoitui ystävänpäivän - tämän rakkauden ja uusien ihmissuhteiden juhlan – aiheeksi. Koen myös, että miekkojen kymppi on ollut hyvin vahvasti läsnä omassa elämässäni, jonka tähden sillä onkin oma edustuspaikkansa ulko-oveni koristeena, ja minkä vuoksi kirjoitankin siitä osittaisen melankolian ja osittaisen vapautuksen koristamin tuntein.

Tämä energia on nimittäin ehkä koko universumin väistämättömin voima; tietoisuus siitä lopullisesta todellisuudesta, jossa kaikki päättyy aikanaan; niin ne hyvät kuin myös ne huonotkin asiat. Miekkojen kympeissä elävät ja kuolevat maahan pudonneet vaahteranlehdet, jotka täyttävät kauneudellaan mäkiset kotipihat ja liukkaat puistokadut, viimeiset suruvirret sekä niiden jälkeen lasketut hautakimput, aurinkoiset valmistumispäivät, kaikkien jo nyt menneiden ystävien hyvästelyt, rakkaan lemmikin viimeiset kävelylenkit, lapsuudenkodistaan muuttamiset, eropapereiden allekirjoitukset, testamentin kirjoittamiset sekä omien vanhojen pehmolelujen myymiset.

Se on luopumista, se on irti päästämistä, se on kaiken katoavaisuuden hyväksymistä ja se on menneitten aikojen muistelua hymysuin.

Ja se on raskasta. Ja se on kivuliasta. Ja se on aina siitä huolimatta niin kaunista.

Mutta välillä sen kanssa eläminen tuntuu silti niin mahdottomalta. Sillä me ihmiset rakastetaan ikuisuutta, asioiden pysyvyyttä ja jatkuvaa päättymätöntä matkaa. Meidän silmissämme aurinko nousee aina myös huomenna, vanhemmille voi soittaa milloin tahansa, aamu alkaa aina sen pörröisen karvakamun ulkoiluttamisella, on edelleen se yksi kaveri, jolle voi soittaa päivittäin, asutaan samassa asunnossa saman ihmisen kanssa ensi vuonnakin ja hengataan myös tulevana kesänä siinä samassa parhaassa kaveriporukassa ilman huolta tulevaisuudesta.

Se tuntuu hyvältä, se tuntuu oikealta, se tuntuu painovoimalta ja se tuntuu mukavalta.

Ja me kaikki tiedämme, että se ei ole ikuista.

Joten kuinka siis silti pysyä onnellisena?

Koska se on juurikin asioiden, ihmisten, elämäntilanteiden, vuodenaikojen sekä tunteiden kuolevaisuus, josta löydämme niiden todellisen arvon ja merkityksen. Loputonta ei voi kaivata, joten sitä ei voi rakastaa, päättymätöntä ei voi kiittää, joten siitä ei voi oppia, ikuista ei voi unohtaa, joten siitä ei voi parantua ja ainaista ei voi päästää yksin maailmalle, joten sen ei voi koskaan antaa kasvaa.

Näin ollen onnellisuus löytyy aina niistä lyhyistä hetkistä; paljuista lumisateessa, tuosta puhelimeen tallennetun nimen perässä olevasta sydämestä, ala-asteen hiekkakentistä, ensimmäisestä ihastuksesta, yhdessä ripustetuista keltaisista verhoista, yhteislauluista, tähtien alla solmituista lupauksista, ylioppilasjuhlista kauan sitten, isoäidin kuvista yöpöydällä, siitä haaleasta arvesta peukalossa, häämatkasta etelässä, lapsen syntymästä, harmaista hiuksista ja lautapeleissä voitoista. Nuo pienet välähdykset, pienet muistot ja pienet haalistuneet kultaiset vuodet – ne kaikki kauan sitten jo päättyneet. Siellä se onnellisuus on ollut, on ja tulee olemaan.        

Älä siis pelkää loppua, vaan kohtaa se hymyillen. Sillä jokaisen lopun takana odottaa aina uusi alku.

Onko sulla jokin ystävä, jonka läsnäolo ei enää ole sun parhaaksi? Ehkä on jo aika päästää irti, jotta sulla olisi tilaa uusille kohtaamisille.

Onko sulla jokin unelma, jonka perään kaipailet edelleen. Ehkä on jo aika päästää irti, jotta uudet unelmat voisivat alkaa ohjaamaan sua.

Onko sulla jokin asia, josta edelleen syytät itseäsi? Ehkä on jo aika päästää irti ja antaa anteeksi itsellesi, jotta uusi alku voisi viimein koittaa.

Loppujen lopuksi vain yksi asia on ikuisuuden arvoista ja sen on tämä hetki. Tämä kyseinen piste kaikkeuden kankaalla. Tämä ystävänpäivä. Tämä nykyisyys, joka on jo huomenna eilistä, mutta jonka muistamme, jonka elimme ja jonka kautta yhä jaksamme. Yhdessä kohti seuraavaa sen pituista loppua.

Kohti aurinkoa ja sitä mitä sen takana odottaa, sinä, joka olet tärkeä juuri nyt.   

Tämän päivän voimabiisi on Alphavillen Forever Young. Kuunteleppa se ja ole onnellinen juuri siinä missä olet tällä hetkellä. Olethan ollut jo ennenkin :)

Kahvila-arvostelu

Espresso House – Kauppakeskus Hertsi

Tämä Espresso House ei ehkä ole sisustukseltaan kaunein taikka tilavin, mutta monet kerrat olen silti tänne päätynyt jonkin pohdintaa täynnä olevan kävelylenkin päätteeksi. Näin ollen tämä kahvila on minulle tietynlainen määränpään saavuttamista symboloiva tila, jossa on aina mukava istahtaa sekä rauhoittua. Tänään kirjoittamistani vauhditti perinteinen SIgnature Brew ja kardemummapulla. Johan lähti luovuus lentelemään!

Kolme leijonaa viidestä.