Sanat, jotka sun pitää kuulla

Valehtelisin kyllä täysin päin naamaasi, jos väittäisin, etteikö sauvojen ässän saapuminen olisi saanut minua lähestulkoon huudahtamaan mielihyvästä. Tämä kyseinen tarotkortti on näet epäilyksettä yksi mieluisimmistani, sillä koen sen sisältämän energian olevan erottamaton ja ennen kaikkea välttämätön osa tätä luovaa tarkoitustani kirjoitella näistä kaikenkarvaisista omituisen huvittavista asioista.

Tämä energia on tuo polttava päätös, se hetki yöllä, jolloin heräät säpsähtäen uusi idea kirkkaana mielessäsi, sekavat selitykset ystävälle mahtavasta mullistavasta keksinnöstäsi, esikoisromaanin ensimmäiset sanat, rakkausrunon alkusointu, tarkasti raapustettu nuottiavain muuten tyhjällä viivastolla, helpotuksen karjaisu, kun seuraava askel urallasi valkenee, polttomerkki luvatusta tulevaisuudesta ja sopimus sielustasi vastineeksi maailmoja muuttavasta intohimoista.

Sauvojen ässä on myös roihuava rovio, joka polttaa jalkapohjiamme silloin, kun haluaisimme vain pysähtyä, vielä yksi opiskeltu sivu oppikirjasta kello kolme yöllä, mielikuva tulevaisuudesta, jossa paistaa aina aurinko ja kahvi on tummaa, lupaus kuolinvuoteella, kohtalon kuiskaus, loputtomien polkujen pyörremyrsky sekä kyltymätön halu olla jotain muuta kuin nyt on.

Kiteytettynä tässä oleva energia on siis inspiraatio; sisimpämme syvin kutsu ja haaste.   

Oman sydämeni tuli on enimmäkseen liittynyt lähes aina jollain tavalla kirjoittamisen välityksellä syntyvään itseilmaisuun. Se on se syy, miksi tälläkin hetkellä istun täällä kahvilassa läppäriini näpyttelemässä. Ja mulle suurin henkilökohtainen rikos olisi, jos jättäisin kuuntelematta tuota liekkiä. Sillä kyllähän me kaikki tunnetaan vähintään se yksi tyyppi, joka katuu edelleen sitä lähettämätöntä sähköpostia, pölyttynyttä soitinta ullakolla tai varastoon kadotettuja muistiinpanoja. Kyllähän me kaikki tiedetään se yksi tyyppi, jolla olisi lahjoja vaikka kuinka paljon, mutta joka pelon tai pettymysten tähden on oman kynttilänsä sammuttanut.

Mulle oman polttavan inspiraationsa tukahduttaminen on sama asia kuin sielunsa vangitseminen huoneeseen, jossa on vain valkoista tapettia ja harmaita mattoja. Ja uskon, että moni muukin saattaa ajatella näin - ainakin siellä syvällä sisimmässään.

Silti sitä kuulee, että sun idea ei koskaan tule olemaan taloudellisesti kannattava, silti sitä väitetään, että pitäisi herätä jo todellisuuteen ja unohtaa lapsuuden haaveet, silti sitä sanotaan, että vain harvat ja valitut onnistuvat toteuttamaan ne todelliset halunsa, silti sitä todetaan, että sateenkaaren päässä ei todellakaan ole kultaa ja liian usein sitä näkee, että joku jossain alkaa ikävä kyllä uskomaan kaiken tuon.

Mutta nyt on aika kuulla, väittää, sanoa ja nähdä toisin.

Koska vaikka me tiedetään miten pitäisi olla, minne pitäisi mennä ja etenkin mihin sitä tulisi tyytyä, niin mä oon oppinut, että välillä me kaivataan jotain aivan muuta: niitä sanoja, jota me oikeasti tarvitsemme.

Joten kuule mut nyt, sinä, johon opettajat eivät koskaan uskoneet, sinä, jonka odotetaan olevan aina hiljaa ja kuuliainen, sinä, jonka ei koskaan olla annettu maalata huuliasi, sinä, joka olet saanut vain kieltoja kannustusten sijaan, sinä, jonka elämä on melkein onnistunut lannistamaan ainaisella kakkossijalla ja sinä, joka tiedät kyllä mitä haluat, mutta jota kukaan ei ole koskaan vielä valinnut.

Nämä sanat on sulle:

Sä pystyt siihen.
Sä voit tehdä sen.
Sä ansaitset sen.
Ja mä uskon suhun.

Sillä jos sä haluat sen, jos sä tunnet sen, jos sä kaipaat sitä ja jos sä tarviit sitä, niin se on sua varten. Koska se mitä me etsimme, etsii myös meitä. Joten älä luovuta, älä lopeta ja äläkä unohda sitä sun sisäistä paloa. Tuo polte on siellä syystä. Se on sun. Ja maailma on kylmempi paikka ilman sitä.

Joten loista; sen sä synnyit tänne tekemään.

Kohti aurinkoa, sinä, josta tullaan kuulemaan vielä. Mä odotan täällä kahvilassa. Kerrothan mulle sitten kaiken, kun nähdään siellä tulevaisuudessa vaaleanpunaisessa :) 

Inspiraation innoittamana tämän kerran voimabiisi on Starshipin We Built This City. Kuuntele se ja muista, että tän maailman kulmakivet tarvii just sua.

Kahvila-arvostelu:
Robert’s Coffee Citykäytävä – Citycenter

Oon aina nauttinut tämän kyseisen Robert’s Coffeen tunnelmasta varsin paljon, sillä kirjoilla täytetty takaseinusta, tumma valaistus ja kaunis sisustus ovat olleet lyömätön yhdistelmä. Täällä tykkään istuskella silloin, kun haluan iolla omassa rauhassa keskustan sydämessä. Sunnuntain ”om-nom-nom” oli tällä kertaa Cinnamon Latte ja hitokseen hyvä croissant. Suosittelen!

Kolme leijonaa viidestä!