Sinulle

Mikä olisikaan sopivampi aihepiiri tälle mun positiivisuutta ja onnellisuutta kuuluttavalle blogilleni kuin Hallitsijatar. Hän on nimittäin meissä jokaisessa asuvan pyhän feminiinisen energian ilmentymä. Tuo valtava luomisen, parantamisen ja kärsivällisen rauhallisuuden voima, joka on sanoistaan hellä mutta otteistaan varma.

Hallitsijatar on arkkityyppinä äiti, isoäiti, isosisko, kahvipöydän viisas vanha rouva, kaiken nähnyt ja kokenut yläasteen lämmin opettaja, tukka hulmuten avoautolla ajava punahuivinen seikkailija, kuunteleva korvakorulle koristettu korva ja koko kahvipöydän kattava vanha rakkaus.

Hän on lapsen valmiiksi pakattu koulureppu, sänkyyn tarjoiltu kahvi ja paahtoleipä, jokavuotinen joulukortti, sairastavalle valmistettu kuuma kanakeitto, kädestä pitävä hymyilevä syy ja lähikaupassa kohdattu lämmin tervehdys.

Mutta ennen kaikkea muuta Hallitsijatar kuvastaa mulle sitä energiaa, mitä meistä jälkeen jää. Meidän perintöämme ja opetuksiamme. Sitä mitä toimme mukanamme sekä tarjosimme lähdettyämme ja sitä, josta meidät muistetaan kuoltuamme. Valomme, lapsemme, luomuksemme, muistomme ja onnemme.

Mistä asioista sä haluat, että sut muistetaan? Onko sulla jokin salattu maalaus, piilotettu kappale tai tahallaan unohdettu piirustus? Onko sulla jokin syvällinen oppi, jokin kaunis sanoitus, sointuva runo tai mutkikas tarina, joka ansaitsisi tulla kuulluksi?

Tietenkin sulla on! Jokaisella meistä on nimittäin oma paikkamme, oma tarkoituksemme tässä elämässä. Sinut, minut, meidät ja teidät tullaan muistamaan meidän itsemme tähden, kaikessa täydellisessä epätäydellisyydessään. Joten sun ei tarvitse olla mitään muuta kuin oma itsesi, se autenttinen minäsi, ja sun tehtävä on täytetty, sillä kukaan ei todella voi astua harhaan siltä polulta, joka on meidän omamme.

Mä haluan mun perinnön löytyvän mun sanoista, näistä teksteistä, eri kahviloissa syntyneistä iloisista kesteistä. Ja jos mun kirjoitelmat onnistuvat auttamaan edes yhtä eksynyttä tai ymmärrystä kaipaavaa ihmistä, niin silloin mun tehtäväni on täytetty.

Joten tämä on sinulle.

Sinulle, joka on jälleen joutunut pettymään

Sen sadannen kerran. Kantaen mukanaan yhä enemmän ja enemmän kysymyksiä, joihin ei tunnu koskaan löytyvän lohduttavia vastauksia. Miksi kaikesta yrityksestä huolimatta jokainen askel johtaa aina täysin päinvastaiseen suuntaan? Miksi jokainen kaunis ele sekä sana tuntuu saavan vastakaikuna vain itkua ja vahvempia unilääkkeitä? Miksi sen pitää aina olla minä, jonka täytyy aina taipua muiden edessä?

Sinulle, joka kävelet yksinään

Taas kerran sateisena sunnuntaiaamuna. Mukanaan vai kipeät nilkat ja käheät äänihuulet. Sä yritit, yritit ja yritit. Miksi ei jo ole mun vuoro? Miksi se olen aina minä, joka tilaa yöllä yksin ruokaa kotiinsa? Miksi se olen aina minä, joka nähdään, mutta jota ei koskaan huomata? Miksi se olen aina minä, joka kuuntelee, mutta jota ei koskaan kuulla?

Sinulle, joka ole lähellä luovuttamista

Nyt viimein, kun omat voimat ovat kuluneet loppuun. Nyt viimein, kun se viimeinen huonekasvi kuihtui pois ja likaiset parvekelasit kaappasivat sen viimeisen auringonsäteen. Miksi uskoa enää mihinkään, kun uskokin on jo kadonnut? Miksi enää hengittää syvään ja jatkaa, kun jokainen hengenveto sattuu? Miksi se olen minä, jonka soittoon ei kukaan enää vastaa?

Tämä on teille. Minulta sinulle. Ja mä nään sut. Ja mä kuulen sut. Ja mä tunnen sut.

Ja sen takia – kaiken sun kokeman jälkeen – mulla on vain esittää tämä yksi pyyntö sulle.

Mitä jos yrittäisit vielä yhden kerran?

Koska sä ansaitset sen auringon, tuon keskikesäisen.

Kohti aurinkoa, sinä kaunis ihana ihminen.

Tämän harmaan tiistaipäivän voimabiisi on Tehosekoittimen Hetken Tie On Kevyt. Kuunteleppa se ja yritä uskoa vielä hetken kauemmin. Sun kesä koittaa vielä.

Kahvila-arvostelu:
Espresso Edge - Liisankatu 29

Tämä kyseinen mustan kullan paratiisi oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en todellakaan tiennyt mitä odottaa. Onneksi kyseessä on kaikin puolin erinomainen putiikki, jossa vanhanaikainen tunnelma sekä hyvä kotoisa tuoksu loivat yhdessä todella vaikuttavan kokonaisuuden. Makuhermojeni iloksi nappasin tällä kertaa croissantin ja kupin kuumaa aivan tavallista mustaa kahvia!

Neljä leijonaa viidestä!