Kappale 8.

Kappale 8 – Vitutus ja vittu kun vituttaa

Daniel
– Mikä vittu taas maksaa, Daniel huokaisi kyllästyneenä.
Tara kohautti hartioitaan ja muistutti:
– Huumeet vie aikaa ja aika vie nykyset huumeet pois mun verenkierrosta.
He olivat siirtyneet muista hieman sivummalle Markon olemuksen ja tarinoiden käydessä eräälle kestämättömiksi.
Illu nosti katseensa puhelimen ruudulta ja pahoitteli:
– Sori, mä yritän parhaani, mut on ihan helvetin hiljaista joistain syystä.
Tara keikkui tuolillaan ja vaikeroi:
– Mutku mä haluuuun kaikki huuuuuumeet tässä ja nyyyyyyt!
Illu palasi takaisin Laudan pariin sanomatta sen enempää.
Päätään kärsimättömästi pudistellen Daniel avautui:
– Vittu mä vihaan odottamista. Kuka vittu ees keksi sen! Miksi helvetissä ihmiset on ohjelmoitu tuntemaan suurta vitutusta hyödyttömiä hetkiä kohtaan. Ihan kuin tää elämä ei ois muutenkin tarpeeks stressaavaa.
Hymyillen Tara kallisti päätään.
– Musta tuntuu, että tää taitaa pätee vaa suhun.
Välittämättä pistävästä kommentista Daniel jatkoi:
– Ja tätä voi aatella laajemminkin. Kuinka helvetin yleistä se on, että porukka venaa jotai parempaa. Rakkautta? Rahaa? Aamu yhdeksää? Porukka vaan venaa ja venaa tekemättä asian eteen yhtään mitään. Miksi vitussa? Miks vitussa posse oottaa jotain saatanan ämpäriä kiltisti jonossa?
Tara ryhtyi pälyilemään silmät loistaen ympärilleen.
– Ilmainen yellow piss bucket? Missä, missä!
Kämmentään ärsyyntyneenä heilauttaen Daniel kääntyi tuijottamaan ikkunasta avautuvaa katumaisemaan.
– Kärsivää kärsivällisyyttä, ystävä hyvä, Tara lohdutti.
Ilmeisesti jokin siinä äänessä sai universumin pyörimään, sillä Illu huudahti yhtäkkiä:
– Hei nyt joku vastas! Nimimerkki KokaiiniKojootti.
Tara hihkaisi ilosta.
– Vittu viimein, Daniel puhkui.
Illu näytti helpottuneelta, mutta sen hymy hyytyi kuitenkin nopeasti.
– Vittu ei sillä oo muuta kuin pilveä! Mikä vitun kokaiinirotta sä muka oot, se raivosi ja löi pöytää nyrkillään.
Odottamattoman aggressiivinen reaktio sai Taran säpsähtämään. Hän vilkaisi Danielia, jonka kulmat olivat myös kohonneet.
– Saatanan Enkeli, Illu jatkoi ja pyöritteli päätään. – Miks sen pitää vittu myydä jollekin vitun nibareille, jotka kummiski ryöstää sen!
Daniel rykäisi nyrkkiinsä.
– Kuule, ei sun oo pakko hoitaa tätä. Kyllä, me itekki osataan…
Illu pysyi vaiti ja palasi jälleen tuijottamaan puhelimensa ruutua. Tara taputti Illua olalle. Daniel olisi halunnut sanoa vielä jotain, mutta päätyi pysymään vaiti. Illu oli aina välillä tällainen, kun epäonnistuneet asiat ja päihteet yhdistyivät.

– Miks te täällä sivussa istutte, joku kysyi äkillisesti.
Marko seisoi heidän edessään uusi tuoppi kädessään.
– Tulkaa ny ihmeessä istuu meijän kaa. En mä pure.
Tara tuijotti Markoa viiltävä hymy kasvoillaan ja totesi:
– Mä puren, anna sormi.
Marko kohautti olkiaan ja joi ahnaasti uudesta tuopistaan.
– Jotenkin en yhtään epäile, se sanoi, soi Taralle pitkän merkitsevän katseen ja käveli paikalleen muiden luo.
Daniel huokaisi.
– Mennään vaa. Jos päädytään tappamaan toi, niin se on vaan plussaa.
Tara hymähti ja sanoi:
– Aina valmiina murhaamaan rauhallisemman illan puolesta, yes sir, Mr. McFuck!
Sitten se ponnahti jaloilleen uudella energialla varustettuna. Illu ei sanonut mitään, mutta nousi heidän kanssaan.

– Motherfuckers, mitä me tehään tänään, Tara huusi hypätessään vapaalle tuolille heidän tuttavapiirinsä keskellä. Daniel istui tämän viereen ja Illu vastapäätä.
– Poltetaan ganjaa, Joni huusi humaltuneena.
Eerika oli jälleen päätynyt sen läheisyyteen, mutta vilkuili Illua vaivautuneen oloisena. Kaksoset hihittelivät keskenään ja selasivat jotain somepalvelua. Lilli oli ilmeisesti lähtenyt sen vanhannäköisen partamiehen kanssa.
Lari näytti huonovointiselta, mutta huusi silti heikosti:
– Eiku juodaan lisää viinaa.
Antti istui yksin seinään nojaten ja tuijotti tuoppinsa tyhjää pohjaa. Marko katsoi hetken Taraa huvittuneena, mutta sitten yksi sen kolmesta seuralaismuijasta vei sen huomion toisaalle.
– Vääriä vastauksia, my friends, Tara julisti ja kohotti tuoppinsa varmaankin viidennen kerran tuon illan aikana.
– Tänä yönä me rakastamme rappiota, sillä rappio ei vittu varmasti rakasta meitä!
Daniel naurahti väsyneesti.
– Vitun runollista, se kuittaili.
– Vitut runoista ja Kurjalan rumista runomitoista ja kaljatipoista, Tara huusi ja nauroi katketakseen.

Tara
– Vittu mä vihaan ihmisiä, jotka ei osaa olla ilman niide rooleja, Tara aloitti jossain kohtaa.
Niistäen värittömään talouspaperiin hän jatkoi:
– Tai siis mä vihaan enemmänkin ihmisiä, joilla ei oo mitään muuta kuin niiden roolit. Daniel, joka kallisti päätään ja puristi nenänsä rustoa hillitäkseen hiljattain alkanutta verenvuotoa, vastasi nasevalla äänellä:
– Jos piri ei ois raiskannu mun sierainta, nauraisin tolle ironian määrälle, jota sun suusta tällä hetkellä tulvii.
Illu naurahti makeasti.
Sivuuttaen täysin Danielin herjaavan kommentin Tara jatkoi täysin varmana asiansa tärkeydestä:
– Otetaan esimerkkinä yks nimeltä mainitsematon, joka elää täysin muiden ihmisten huomiolla. Se on pitänyt yllä sitä vitun samaa show’ta niin kauan, ettei se osais varmana olla oma ”normaali” itsensä.
Illu keikutteli päätään hieman hämmentyneen oloisena ja myönsi:
– Ei pahalla, Tara, mut kylhä säkin aika paljo tarviit huomiota.
Daniel kohotti etusormensa osoittaakseen olevansa samaa mieltä. Tara kuitenkin pudisti päätään hymyillen.
– Close, my friend, mut ei ihan.
Hän nosti kätensä pöydälle, vasen käsi nyrkissä ja oikea kämmen avoimena.
Vasenta nyrkkiään heiluttaen Tara aloitti:
– Te kaks ootte introvertteja, eli sellaisia persoonia, joiden mieliala perustuu vahvasti teidän sisäiseen palautteeseen.
Laskien nyrkkinsä ja sitten kämmenensä vuorostaan kohottaen hän jatkoi:
– Mä taas oon ekstrovertti, eli toisin sanoen mun henkinen hyvinvointi on pitkälti ulkoisen palautteen alaista.
Tuijottaen intensiivisesti vuoron perään Illua ja Danielin leukaa Tara alkoi hymyilemään.
– Mun teesin mukaan normaali ihminen on kuitenkin sellanen, jolla on kyky mix this shit up.
Tara iski nyrkin kämmeneensä.
– Ongelmia alkaa syntyä kuitenkin silloin kun ihminen elää vain toisessa päässä tätä kuvainnollista energiapendulumia. Toisin sanoen tällaiset tyypit sivuuttaa väkivalloin toisen puolen niide sielusta, eli ne valitsee itelleen roolin, jossa on olemassa vain vasen tai oikea.
Painaen nyrkillään kämmenensä vasten pöytää Tara matki litistämisestä syntyvää ääntä.
– Ja kun tarpeeks kauan hokee jotakin, siihen saattaa alkaa uskomaan. Sä haluat olla jotain muuta niin paljon, että sun halu muuttuu henkiseks tarpeeks.
Nostaen nyrkkiään hitaasti Tara käänsi katseensa kohti omassa keskustelukuplassaan elävää Marko Blombergia.
– Ja siinä on meijä ero, se sanoi ja nosti keskisormensa pystyyn. –Mä päätän, tuo kävelevä penisnakki tarvitsee.

Illu

–  Vittu mä taas vihaan täydellisisä ihmisiä, Illu aloitti hiljaa.
Edelleen nenäänsä pitelevä Daniel vilkaisi häntä sivusilmällään ja mainitsi:
– Ahaa, nyt on sun vuoro avautua. Jutellaan vaan syvällisiä, kun mä vuodan kuiviin täällä. Tara kumartui lähemmäs Illua ja nyökkäsi kannustavasti silmät säihkyen.
Illu huokaisi ja jatkoi:
– Tai siis enemmänkin sellasia tyyppejä, jotka on ollut syntymästään asti
hyviä kaikessa. Lapsineroja ja sen sellasia.
Tara kallisti päätään ja huomautti:
– No mut välillä se on vaa niin. Jotkut ihmiset vaan yksinkertaisesti syntyy paremmiks kuin muut. Ne voitti lottogeenivoiton jo kauan ennen kuin meille muille oli ees annettu mahdollisuutta osallistuu siihe munasolubingoon.
Daniel luki itsensä osaksi voittajia peukalonsa osoituksella. Tara rummutti jalallaan jotain komppia. Illu tuhahti ja läimäisi pöytää kevyesti painottaakseen seuraavaa väitettään.
– Just toi on se vitun ongelma! Kuinka epäreilua se on, että jotkut joutuu harjotella jotain koko helvetin ikänsä, että ne ois jossai ”ammattilaisia” ja jotkut vaan syntyy sellasiks! Kiihtyneenä Illu osoitti Tara.
– Mieti nyt esimerkiks kaikkia vitun lapsineromuusikkoja. Niille musiikin soittaminen on oikeesti yhtä helppoa kuin puhuminen. Ne synty soittamaan!
Illu osoitti Danielia.
– Tai mieti esimerkiks jotain helvetin synnynnäisiä leonardodavinceja. Ne näkee kerran jonkun maiseman ja muistaa sen ikuisesti. Pystyy maalaa viikossa virheettömän saatanan taulun!
Nojaten syvälle tuoliinsa ja laskien kätensä reisilleen Illu jatkoi rauhallisemmin:
– Ja miettikää sellasia kuten mä, jotka ei oo koskaan ollu hyviä missään. Ei urheilussa, ei musassa, ei ruuanlaitossa, ei edes vittu muille ihmiselle puhumisessa. Entäs vittu me, jotka ollaan vaan synnytty valittamaan jossai saakelin räkälässä niistä, jotka on syntynyt olemaan parempia?

Jossain toisessa kaveriporukassa olisi voinut kuulla lohdutuksen sanoja tai lakananvalkoisia valheita. Lupauksia paremmasta tulevaisuudesta tai kehotuksia muutoksesta. Tuossa ystäväkoplassa Tara ojensi sanattomasti tuoppinsa pöydän yli sitä tarvitsevalle. Tuossa frendiseurueessa Daniel hamuili taskuaan, kunnes löysi sieltä nopeasti tyhjentyneen tupakka-askinsa ja ojensi yhden viimeisistään sitä tarvitsevalle.