Luottamus

Mikä on tärkein asia ihmisten välisissä suhteissa ja kanssakäymisissä? Kunnioitus, sanoo vanha herrasmies ja jatkaa television tuijottamista hiljaisen vaimon viimeistellessä pöydälle levitettyä palapeliä. Rakkaus, huokaisee vastarakastanut tyttöystävä ja katselee upouuden poikaystävänsä jokaista piirrettä ihaillen. Neuvottelu, muistuttaa hieman harmaantunut parisuhdeterapeutti ja hiljalleen sekoittelee sokeripaloilla täytettyä teetään.

Luottamus, mä vastaan ja sä pyörittelet silmiäsi sille, kuinka nopeasti mä onnistuin sijoittamaan yläpuolisen otsikon tähän tekstiin.

Mä vastaan luottamus sen tähden, koska uskon sen edeltävän kaikkia muita näitä aikaisemmin mainittuja asioita. Ilman luottamusta ei voi olla kunnioitusta, sillä vain ansaitsemalla toisen kunnioituksen voi ansaita toisen luottamuksen. Ilman luottamusta ei voi myös olla rakkautta, sillä todellinen rakkaus on täydellistä heittäytymistä toisen käsivarsille ilman tietoa tulevasta. Ja ilman luottamusta ei voi olla edes neuvottelua, sillä muuten koko pelikenttä olisi jo itsessään viallinen.

Luottamus on siis se pohja, jonka varassa ihmissuhteet lepäävät. Ei siis ole ihme, että luottamuksen rikkoutuessa koko tuo pohja katoaa.

Sillä mikä sattuu eniten? Kipu, heiveröinen introvertti huudahtaa ja säikähtää omaa varjoaan. Häviö, monopolista tulistunut synnynnäinen menestyjä karjaisee ja pöydät lentelevät. Vieroitusoireet, heroiiniharhojen vallassa oleva narkkari nyyhkyttää vasten kylmää suihkunlattiaa. Intohimo, runosieluinen romantikko lausahtaa ja jatkaa tanssiaan läpi vaaleanpunaisen elämän.

Petturuus, mä vastaan.

Siinä on nimittäin mun mielestä jotain täysin alkukantaista kauhua, kun sun luottamus katkeaa jotain toista ihmistä kohtaan. Aikaisempi maailma, johon sä olit uskonut koko sun olemuksella, osoittautuukin valhettakin suuremmaksi harhaksi ja jäljelle jäävä kaaos on mustaa kuin öljy ja paljon lähempänä kuin tyhjyydestä tuijottava peilikuva.

Parisuhde, ystävyyssuhde, työkaverisuhde, äitisuhde, isäsuhde, lapsisuhde ja yhteiskuntasuhde. Ihminen voi tulla petetyksi niin monessa eri tilanteessa ja lukemattomilla eri tavoilla. Poikaystävä pettää sua sun parhaan kaverin kanssa, sun frendis satuttaa suo sanoilla ja teoilla, duunifrendi vie kunnian sun työpanostuksesta, isä lähtee eikä koskaan tule takaisin. Keinoja on monia, mut silti ne johtaa kaikki samaan lopputulokseen.

Siihen pieneen sekuntiin, kun maailma ei ole enää sama, ja ainoa, joka voisi koota ne särkyneet palaset yhteen, on omista käsistään jo valmiiksi liian verinen. Siihen pieneen henkäykseen, jonka aikana ilma muuttuu vedeksi ja vesi jääkylmäksi.

Me kaikki ollaan varmasti joskus koettu tällainen pikkuriikkinen ripaus helvettiä. Mä tiedän, että mä ainakin oon. Mä tiedän myös, että oon myös aiheuttanut sellaisia. Sillä ehkä kaikkein kieroin asia petturuudessa on sen tapa levitä ihmisestä toiseen kulkutaudin tavoin. Petturuus johtaa usein vain koston kierteeseen, joka hajottaa kaiken tieltään. Koska totta kai tuollaisen kivun haluaa kostaa. Kukapa ei haluaisi....

Joten luotetaan varovasti! Tässäkin blogissa on loppujen lopuksi kyseessä lukijan ja kirjoittajan välinen suhde. Mä luotan, että sä luet tän tekstin loppuun ja sä luotat, etten mä lopeta tätä tekstiä kes…